Mika ihmeen paivaohjelma?

Sitara building, Mumbai

Yllatys yllatys, selka hiessa ja kasivaret punottaa.

Ajantajuni on hamartynyt ja viimeiset kolme nelja paivaa ovat yhta puuroa. Kaikesta valvomisesta ja ilonpidosta johtuen en saanut nukuttua parina matkaa edeltavana yona kuin muutaman tunnin mutta sen sijaan nukuin ainakin puolet 13,5 tuntia kestaneesta lentomatkastani Helsinki-Lontoo-Mumbai. En ole koskaan ollut noin rauhallinen ja maltillinen lentokoneessa.

Hymya ja naurua riitti lentokoneeseenkin. Vieruskaverikseni sain ihanan slovakialaisen Martinan, joka asuu Dublinissa ja on toissa Govinda (Hare Krishna) kasvisravintolassa. Hanen kanssaan sitten menimme Mumbaihin laskeuduttuamme tiskilta toiselle: hakemaan hoitajan leima sikainfluenssapaperiin, nayttamaan maahansaapumiskortti ja passi toiselle tarkastajalle, loputtamalta tuntunut kadonneiden ja lopulta loytyneiden rinkkojen odotus hihnalla ja viela viimeinen turvatarkastus ennen ulosmenoa.

The hotel New Bengalin taksipoika odotti kuin odottikin minua ulkona. Pienen huhuilun jalkeen jopa loysin hanet.

Hotellihuone on niin iso etta perinteinen rautainen ja heiluva tuuletin mahtuu poikkimitaltaan kattoon juuri ja juuri ja niin pieni, etta siihen ei ole mahtunut sangyn lisaksi juurikaan muuta, esimerkiksi sellaista pienta yksityiskohtaa kuin ikkuna. Seinat loppuvat 20 senttimetria ennen kattoa ja sielta mukavasti kuulee kaikki mita naapuri puuhaa ja saa osansa hanen marisatkan savuistaan. Kaytavassa haisee voimakkaasti urea. Ei ole kuitenkaan syyta valittaa jos katsoo vahan ymparilleen: tassa kapungissa asuu 16 miljoonaa ihmista, joista osa on aarettoman rikkaita, mutta valtaosa saa vain haaveilla tuulettimista tai edes pahvia kestavimmista seinista puhumattakaan kunnon wc:sta.

Nousin sangysta puolilta paivin ja chapatista seka dal frysta koostuneen aamupalan jalkeen suuntasin taksilla Chowpatty beachille. Meri oli puhutteli ja rauhoitti. Rannoilla kohosi pilvenpiirtajia, tyhjat tivolilaiteet kutsuivat lapsia luokseen, kalastajat selvittivat verkkojaan ja monet vain paistattelivat paivaa. Mumbaissa nakee paljon toisiinsa kietoutuneita pariskuntia seka kireisiin t-patoihin ja farkkuihin pukeutuneita nuoria naisia kasilaukut olalla. Onnistuin loytamaan tieni takaisin hotellille kavellen. Matkalla eksyin Aquariumiin moikkaamaan kalaa jolla oli pitka hanta ja haistelemaan mausteita marketille.

Vaikka elama Suomessa vei ihan mennessaan, jo alle 24 tunnissa Intiassa tuntuu kuin en olisi taalta koskaan lahtenytkaan. Hmm.