Puupapukaijamies

Sitara building, Mumbai

Lahella hotellin sisaankayntia istuu mies myyden kirkkaanvihreita puupapukaijoja. Han on asettanut maahan kankaan ja sen paalle pienen pahvilaatikon, nurinpain. Pahvilaatikon paalla seisoo kymmenkunta muovista kaijaa. Laatikon sivussa, kankaalla jykevasti seisten tuijottaa vihaisen nakoinen muovitiikeri. Muita myyntiartikkeleja myyjalla ei ole. Myyja itse istuu rennosti maassa ja juttelee ihmisille.

Tavallaan toivon, etta osaisin rauhoittaa oman elamani yhta yksinkertaiseksi: voisin loytaa oman juttuni johon keskittya sen sijaan etta pingon aina paikasta toiseen kokemusten perassa enka malta keskittya mihinkaan. Toisaalta en usko etta puupapukaijat ovat minua varten (vaikka sopoja ovatkin!): "Oman jutun" tulee antaa minalle mahdollisuuden aueta ja kehittya seka palvella yhteista kaikkeuttamme.

Jokapaikassa tapahtuu jotain kokoajan! Yksi seisoo lava-auton avoinaisella takaluukulla auton ollessa liikkeessa ja pitaa narusta kiinni, toinen kaataa roskasain kadulle tutkiakseen sen sisaltoa, kolmas pyytaa rahaa, neljas kulkee muodikkaana kohti yliopistoa.. Lista on loputon.

Nukkuminen tuottaa vaikeuksia ja vasymys on suuri. Indigo lentoyhtio on vaihtanut tamanpaivaisen Mumbai- Delhi lennon ajankohtaa ja paasen matkaan vasta illalla. Taidan kavaista taidemuseossa.