torstai 19. marraskuuta 2009

Vessanponton ystava

Kathmandu, Nepal

On ollut niin paljon menoa ja meininkia etten ole ehtinyt kaymaan netissa kolmeen paivaan- aika hyvin kun ottaa huomioon miten addiktoitunut Suomessa olin (kaikki sporamatkatkin facebookissa puhelimella surffaten)!

Viimeyona herasin huonoon oloon eika aikaakaan kun paasin pontolle oksentamaan kyyneleet silmista valuen. Nyt on aika heikko olo ja kurkku kipeana. Talla kertaa kuitenkin onni, etta huolehtijoita riittaa. Soitin Manojille ja peruin taman paivaisen nahtavyyskierroksen ja han olisi lahtenyt heti apteekkiin. Tyynnytellen sanoin, etta pieni lepo tekee ihmeita.

Palaan asiaan viikonlopun aikana, ehka jopa myohemmin tanaan. Nyt nukkumaan ja juomaan lisaa limsaa.

2 kommenttia:

anni kirjoitti...

ne on ihania ne pojat :) paranemisia heidiseni! muista ostaa sitä veteensekoitettavaa jauhetta (miksi sitä nyt kutsutaan??) jos tulee liikaa ulos että saat riittävät mineraalit ja vitamiinit, piristääkin se.

PUS!

Virve kirjoitti...

<3