Hei sitten siskot ja veljet

Delhi, India

Taalla sita nyt sitten taas ollaan, Intiassa. Kaikki on kaynyt tanaan yllattavan helposti: Guesthousella en joutunut maksamaan tuplahintaa, vaikka aiemmin viikolla henkilokunta valitti siita, etta yhden hengen huoneessa yopyy kaksi henkiloa (taisi olla enemman kiinni siita etta tama toinen henkilo oli nepalilainen). Lisaksi lentolippuni sisalsi lentokenttaveron, mika kuulemani mukaan on yli 16 euroa maasta poistuttaessa. Lentokentalle menin ohjeistetun 3 tuntia aiemmin ja paasin matkaan air indian edellisella lennolla (joka kyllakin lahti loppupeleissa vain 30 minuuttia toista lentoa aiemmin..). Delhin kentalla taksikuski oli alusta pitaen yhteistyokykyinen ja Hotel Eurostarillakin pojat muistivat minut (ihmetellessani aaneen miten he voivat muistaa minut, niin vastasivat, etta "sinulla on niin kauniit kasvot". Juuri tanaan, kun on puoliksi edellisen paivan meikit silmissa.). Sopii siis olla tyytyvainen.

Aamulla kavimme Manojin kanssa syomassa daal bhatia tutussa paikallisessa ravintolassa, jonka seinat muodostuvat kirkaansinisesta pressusta. Sen jalkeen loysimme Mangalin ja Kishanin ja kavimme viela yhdessa teella. Kultainen Manoj halusi valttamatta saattaa minut kentalle asti ja niimpa puolenpaivan jalkeen sulloiduimme valkoiseen pikkutaksiin, jonka ikkunanpielet oli liimattu tayteen punaisia keskisormea nayttavia tarroja. Nuori kuski hymyili ja iski silmaa taustapeilista takapenkille vilkuillen ja laittoi hempean musiikin huutamaan taysilla minimaalisen takakontin tayttavista kaiuttimista. "James Blunt, you know." Jamesin lisaksi saimme kuulla muutaman muun slowarin seka Barbie girlia. Vahan valia kuski huolehti siita, etta musiikki kelpasi takapeiliin vilkaisemalla. Kentalla sitten pidattelimme itkua molemmat, mutta saimme sanottua jaahyvaiset ilman kyynelia. Tammikuussa sitten taas tavataan.

Taalla Delhissa on selkeasti lampimampi kuin Kathmandussa ja ymparoivasta metelista huolimatta olo on ihmeellisen rauhallinen. Huomenna kohti etelaa.