Hikea ja ikavointia

Forth Kochi, Kerala, India

Kuumuus, kosteus ja kiiltelevat punaiset posket. Vehreys.

Vaikka vetta solisee kurkusta alas useampi litra paivassa ja maha on siita pullollaan ei vessassa tarvitse siltikaan kayda edes normaalin verran.. Viime yona tuuletin hurisi lahes taydella teholla, mutta uni ei meinannut saapua millaan. On kuitenkin mahtavaa, etta voin hengata huoneessa muutakin kuin yolla tuplapeiton alla (jaatymatta) ja pesta hiukset mihin aikaan paivasta tahansa huolehtimatta tuleeko kylma tai kuivuvatko ne.

Delhissa sen sijaan nukuin kuin tukki, kymmenen kokonaista tuntia. Ilma oli miellyttava ja hotelli Eurostar hiljainen. Olin kaikkineen ihmeellisen rauhallinen eika mikaan hermostuttanut niinkuin yleensa lentopaivina. Yleensa lentokenttien turvatarkastuksissa olen tormannyt jokseenkin yrmeaan palveluun, mutta toisin oli eilen Delhin kotimaanterminaalilla. Ruumiintarkastuksen suorittanut nainen puhkesi valtaisaan hymyyn asusteeni nahtyaan ja sanoi, etta "You like Indian culture. You look really beautiful." Tunika, siihen kuuluvat housut ja huivi todella tekevat vaikutuksen paikallisiin. Mika parasta, nyt kun ne on raataloity juuri minua varten ja viela minun toiveitteni (eika raatalin) mukaan, niissa on myos mukava olla ja liikkua.

Covhiniin saavuttuani lyottaydyin taksijonossa mukavan brittipariskunnan seuraan ja sain halvemman matkan lisaksi seuraa puolitoista tuntisen matkan ajaksi. Forth Kochissa menin suoraan vanhaan tuttuun Santa Cruz tourist homeen, josta sain heti tingattua 50 rupiaa alennusta yolta, koska olen yopynyt paikassa ennenkin. Tanaan tapasin guesthousella viime vuonnakin tyoskennelleen tyton ja sain tervehdykseksi iloisen: "You are back."

Myos muu avstaanotto sujui miellyttavissa merkeissa. Kashmirilainen "jalokivikauppiaani" Aadi oli odotteli kaupassaan saapumistani (josta olin ilmoittanut etukateen) ja vei minut heti mansikkashakelle vastapaiseen kahvilaan (ja maksoi laskun). Sen jalkeen paasin moottoripyoraajelulle! Ensiksi kavimem avaamassa minulle intialaisen liittyman Aadin nimiin (henkilollisyys pitaa todistaa myos prepaid liittymia ostettaessa vaarinkaytosten vuoksi) ja sen jalkeen ajelimme puolisen tuntia ympariinsa Fort Kochin pimeita katuja. Vaikka jannitti kovasti, olin niin innoissani! Illalla kavimme viela kattoravintolassa paistetulla riisilla. Seuraamme liittyi myos nettikaupanpitaja Thomas ja hanen ranskalainen ystavansa Flore.

Tanaan herasin ajoissa aamulla ja lahdin Floren kanssa Ernakulamiin ostoksilla. Forth Kochi on kaupungin vanha portugalilaisten vuosisatoja sitten rakennutatma puoli ja Ernakulam uudempi ja intialaisempi osa. Tavoitteenamme oli varata junalippu tammikuun 8.paivalle, mutta se ei onnistunut, silla jonotuslistalla oli jo nyt odottamassa lippujen peruuttamista 77 ihmista (kyseinen juna kulkee vain kerran viikossa). Muut missiomme saimme melkein suoritettua: loysimme tarrojen sijaan mehevia postikortteja intialaisnayttelijoista ja saimme Floralle kankaat tunikaan ja housuihin. Matka Ernakulamiin oli koko reissun paras osa, silla taitoimme sen taksin sijaan lautalla, joka maksoi 2,5 rupiaa suuntaansa (65 rs=1 euro). Paasimme todistamaan myos paikallisten kommunistien marssia halki vilkkaiden katujen. Marssijoita tuntui riittavan loputtomiin ja kaikki heista olivat miehia. Kannustushuudot keskeytti ainoastaan kahden lansimaalaisen ohikavelevan tyton tuijottaminen.

Kaikesta hulinasta huolimatta olen ehtinyt tanaankin opiskella hetken nepalia ja ikavoida takaisin Kathmanduun, vahan liiankin kanssa. Mitenkohan se Kishankin saa nyt kirjoitettua rakkauspostinsa aussityttoystavalleen ilman apuani? Manojiakin on ikava vaikka ei pitaisi.. Onhan taalla sentaan sopoja Kashmirpoikia palauttamassa ajatuksia takaisin Keralan vehreyteen.

Huomen aamulla suuntaamme Floran, Aadin ja Thomasin kanssa kahdella moottoripyoralla kohti Munnarin jylhia maisemia. Perjantaina sitten saapuukin ex-vaimoni ja rakas ystavani Riikka ja mika parasta levy Fazerin sinista!