Kuin elokuvaa

Kathmandu, Nepal

Taivas on harmaan pilvi(-ja saaste)massan peitossa. Omat fiilikset ovat vahan samaa luokkaa. Huomenna on aika vaihtaa hetkeksi maisemaa ja tuntuu etten saa mitaan aikaiseksi. On taas aika tyhjentya ja paastaa irti, jotta voi jatkaa eteenpain.

Viimepaivat ovat menneet hengaillessa ja oppimisen parissa. Olen nahnyt jo toisen nepalilaisen elokuvan kuukauden sisaan ja kuten Samuli minulle vitsaili: "Ei sun tarvitse enaa kirjoittaa sita blogia. Sanot vaan, etta katsovat yhden nepalilaisen elokuvan (jotka toistavat aina samaa kaavaa: on toimintaa, draamaa, hyviksia ja pahiksia, tappeluita seka tietenkin se rakkaustarina), niin saavat kuvan sun elastasi taalla." Todellakin viimeiseen viikkoon on mahtunut draamaa ja vahan kylla tuota romantiikkaakin (eika ollenkaan niin yksioikoista).

Poikien tuttava Lucky opetti taman viikon parhaimman laksyn nepalilaisesta kulttuurista: Taalla tyhma ei ole suinkaan se joka huijaa, vaan se joka on niin holmo, etta joutuu huijatuksi. Lucky yritti varastaa lahes parisataa US dollaria ystavaltamme Teemulta, mutta onnistui lopulta saamaan muutaman tuhat nepalin rupiaa kollaamalla Teemun rinkan. Seuraavana aamuna han soitti minulle ja kertoi olevansa pulassa, koska havitti rahapussinsa edellisena yona ja pyysi paria tonnia (NRS) lainaan. Lopulta luottavaisena suomityttona annoin hanelle vahan yli tuhat rupiaa (10 euroa), joita tuskin naen koskaan enaa. Samulia taas vapaasti lainataksen: "Toiseen kulttuuriin tutustuminen vie aikaa. Ensin rakastutaan, sitten pienistakin asioista vihastutaan ja lopulta pitkan ajan jalkeen voidaan loytaa kultainen keskitie,jossa muodostuu tavat toimia vieraassa kulttuurissa oma tausta huomioonottaen." Itse nakojaan pidan naiden kaavojen nopeuttamisesta ja jo yhdessa kuukaudessa olen onnistunut seka ihastumaan etta vihastumaan..
Eilen menimme Makon kanssa lastenkodille heti aamusta. Hypimme poikien kanssa narua, katsoimme erittain lansimaalaisen hindielokuvan mykkakuurosta tytosta seka valmistimme lapsille iltaruuaksi perunamuussia ja paistettuja kananakkeja vihanneksilla. Lasten valittomyys ja ajoittainen sanoinkuvaamaton elamisen riemu iskee suoraan sydameen. Samoin laheisyys, kasikadessa kulkeminen ja sylissa istuminen joka parantaa seka isot etta pienet.

Ihastuminen tyhjentaa ja lahtemisen haikeus tyhjentaa paan, joten parempi jatkaa Intiassa. Palaan asiaan lampimien merituulien uudistamana.