Unelmia ja huolenpitoa

Bouda, Kathmandu, Nepal

Jo vaihtuivat hikikarpalot vilunvaristyksiin. Kathmandun aanimaailma on saanut talvilisan kohimisesta ja nenan niiskutuksesta. Vahintaan joka toinen tuntuu olevan flunssan kourissa. Viileys tuntuu miellyttavalta ja paivisin aurinko lammittaa mukavasti, ainakin uuden huoneeni parvekkeella. Paatin olla palaamatta Holy lodge guesthouseen, vaikka paikan henkilokunta olikin pari paivaa sitten kysellyt Manojilta paluustani. Hotel Pokhara peacesta sain ison, hiljaisen ja valoisan huoneen parveekkeella ja kylpyhuoneella hoystettyina alle neljalle eurolla yo.

Maanantaina saatoin Riikan ja Richin juna-asemalle ja matkaan kohti Kumilia (ja itkin ihan vahan). Loppupaiva meni vuoroittain nukkuessa ja vuoroittain vessassa. Illalla soin Geetan kaupan takahuoneessa kokkaamaa ruokaa joka pysyi ansioituneesti koko yon vatsassa. Tiistai aamuna heratessani vaantyi naamani vakisin hymyyn ja olo oli ensimmaista kertaa moneen paivaan energinen ja terve. Puoli yhdeksalta soi huoneeni ovikello ja oven takana seisoi hotellin 29-vuotias tyontekija Kumar. Han piti kadessaan simpukoista tehtya naispatsasta, jonka han ojensi minulle. Seisoin suu ihmetyksesta auki ja ankytin kiitosta. Han kertoi halunneensa antaa minulle laksiaislahjan. Keskustelimmehan kymmenenpaivaisen Kovalamlla oloni aikana jopa 20 minuuttia! Kaytin aamupaivan tuttujen kanssa jutusteluun. Geeta huolehti matkaevastykseni kuntoon ja syotti minulle viela ison siivun vesimeloonia ennen kentalle lahtoa. Rannalla ohitsemme kaveli kaksi keski-ikaista naista ja Geeta kysyi: "Olemmekohan mekin viela ystavia parinkymmenen vuoden paasta?". Han kertoi tavanneensa taannoin reilut viisikymppiset ystavykset, jotka kertoivat Geetalle tunteneensa toisensa yli 30 vuotta. Geeta sanoi, etta siita paivasta asti han on unelmoinut pitkasta ystavyyssuhteesta. Vastasin Geetalle: "Miksi emme olisi?" Halasimme lampimasti ja lupasin ilmoittaa rakkaalle intialaiselle siskolleni, kun olen paassyt turvallisesti perille Nepaliin, ettei hanen tarvitse huolehtia minusta. Sinne han jai rannalle, kauniissa ja varikkaassa sarissaan.

Sita voisi kuvitella, etta lentomatkustaminen on helppoa. Ei kuitenkaan ihan. Matka Keralasta Nepaliin kesti palttiarallaa 22 tuntia. Vaihdoin konetta seka Bangaloressa etta Delhissa, joista jalkimmaisessa vietin yon. Delhin kenttasaadosten mukaan sisaan terminaaliin paasee vasta 3 tuntia ennen lentoaikaa, joten nukkumisen sijaan paadyin lukemaan Herman Hessen Siddhartan odotushuoneessa, jossa oli pari ravintolaa ja ihmismaaraan nahden hyvin rajoitettu maara penkkeja. Lisaksi sisalle paasi 30 rupian maksua vastaan kuka tahansa. Ei niin turvallisen oloinen yopymispaikka. Loppu hyvin kaikki hyvin ja yhdeksan maissa aamulla istuin jo koneessa matkalla kohti Kathmandua. Itse olin perilla ennen puoltapaivaa, mutta rinkkani halusi jaada katselemaan vahan maisemia ja saapui perille vasta seuraavalla lennolla. Sain sen kuitenkin takaisin jo saman paivan iltana.

Mina ja pikkureppu suuntaisimme heti Thameliin mentyamme tutulle teekojulle Kishan ja Manoj seuranamme. Eilen hengailin paivan Pasangin, Makon ja Samulin kanssa ja nyt olen matkalla lastenkodille tekemaan hennatatuointeja lapsille Geetalta ostamillani elainleimasimilla. Ompas ihanaa olla taas taalla.