Paskahousu

Kathmandu, Nepal

Kuten suomalaiset myos nepalilaiset rakastavat uhkapeleja. Kortinpeluurinkeja ei tarvitse kaukaa hakea, ensimmainen tulee vastaan viimeistaan 200 metrin paassa Gandharbojen toimiston katolla. Manojin loytaa 95 prosenttisesti sielta.
Myos mina paadyin hankkimaan pelikortit viikko sitten. Opetin Manojille kuinka paskahousua pelataan ja sanoin etten koskaan pelaa rahasta, ainoastaan huvista. No, huvia siita on sitten irronnutkin, ainakin sulholle. Manoj oppi pelin taktiikan ja "hei hyi sielta se paska haisee"- ilmeen nenalle tyontyvalla kasiliikkeella hoystettyna vahan liiankin nopeasti. Onneksi edes eilen voitin 5-4..

Toisaalta ei hajusyytokset kaukaa liippaa. Edelleen kayn vessassa ulostamassa sisaan pistamiani ruokavarantoja kuudesta kymmeneen kertaa paivassa (erityisesti oisin tykkaan istua tunnin kylmassa vessassa). Manoj on ihan huolissaan ja alan kohta tottua tahan paassaamiseen, kun se kantaa huoneelle sandwitcheja, vetta, limsaa ja mehua. Toissailtana, kun han oli ensin eksynyt naapurin haajuhliin, han toi edellamainittujen lisaksi pullon rommia, "ihan vaan jos haluat juoda". Kun selitin, etta rommi ei ehka ole parasta laaketta vatsatautiin, han avasi pullon hymyssa suin ja lupasi onnellisena huolehtia sen sisallosta itse. Huomen aamulla mennaan ottamaan mato- sun muut testit, jos loydettaisi viimein minkamoisia maha-asukkeja vatsassani luuraa.

Muuten tassa kuluneen viikon aikana olemme kayneet yhdeksan henkisen suomipoppoon voimin illallisella, ihmetelleet maanantaista lakkoa, jonka piti alkaa sunnuntaina, mutta joka ei viela maanantainakaan kestanyt kuin muutaman hetken (kun ihmettelin miten kaupanpitajat, ravintoloitsijat yms. tietaa milloin lakko alkaa ja loppuu minulle ystavallsesti kerrottiin, etta joku kay paukuttamassa liikkeen ovea..) ja tavanneet lakimiehen, joka vaikuttaa ajattelevan, etta haluan Manojin kanssa naimisiin ainoastaan saadakseni nepalin kansalaisuuden.. Hmm...

Keskiviikkona Helsingin maistraatti lahetti tannepain todistuksen luvasta "avioitua ulkomaan kansalaisen kanssa". Toivottavasti seuraavan viikon aikana saamme hakea sen Suomen suurlahetystolta ja painella takaisin asianajamme toimistoon. Paatimme Manojin kanssa yhdessa, etta vaihdamme asianajajaa mikali hanen asenteensa jatkuu samanlaisena. Tama kyseinen herra valittiin siksi, etta han on Mangalin naapuri Gorkhasta ja lahes sukulainen. Hinta on kuulemma halvempi, mutta kukaan ei ole vielakaan kertonut mita se halpa tarkoittaa.

Nyt loppui kadunkulmissa seisoskelu! Ystavamme Suresh on kova kauppamies, eika aina niin kovassa huudossa muiden poikien keskuudessa, koska bisnes menee usein kaiken muun edelle. Sain kuitenkin Sureshilta mahtavan idean (jonka ansiosta kyllakin menetin rahaa 35 euroa)- han ehdotti, etta ostaisin Manojille kannykan. Niimpa marssimme tana aamuna kannykkaostoksille ja taas kerran sain todeta, etta miehet ovat samanlaisia ympari maailman, he rakastavat ylitse kaiken uusia elektronisia lelujaan. Tama oli Manojin syntymapaivalahja kuukautta aiemmin. Minulla oli kuitenkin asiassa myos oma lehma ojassa; olen korviani myoten kyllastynyt odottelemaan hanen soittoaan "kuuden ja puoli seitseman valilla" (mika useimmiten tarkoittaa ihan mita tahansa kuuden ja yhdeksan valilla) ja nyhjottamaan Thamelin kadunkulmissa tappamassa aikaa jutellen joka ikisen vastaantulevan tiger palm, veistosnorsu ja hedelmakauppiaan kanssa.