Hiekkaa ja kuumuutta

Koh Phi Phi Don, Thaimaa

Pikaterveiset paratiisisaarelta! Nyt ollaan sitten saatu nauttia auringosta. Jo näin aamulla ennen yhdeksää hikikarpalot valuu otsalla ja keskipäivällä on niin kuuma että on vaikeaa olla. Eilen puolilta päivin tulimmekin hengähtämään kosteaan ja pimeään betonihuoneeseemme, jossa on tuuletin ja varjoa, ja kaksi viimeistä ratkaisi paljon. Iltapäivän vietimme veneretkellä toisella Phi Phi- saarella, Koh Phi Phi Lehillä uiden, värikkäitä kaloja, upeita kallioisia maisemia ja turkoosin kirkasta vettä ihaillen sekä tuulenvireestä ja aalloista nauttien.

Koh Phi Phi Don on kuin oma todellisuutensa, Ao Tonin pieni alue on ahdettu täyteen kauppoja, ravintoloita, matkotoimistoita ja sukelluspuoteja. Kapeiden katujen ruuhkassa vilisee paikalliset fillareineen ja juuri ennen törmäämistään sinuun soittaen kelloa suullaan: "PIIP PIIP", reppureissarit Chang- olutmainoshihattomissaan, iäkkäämmät turistit liian paljon ruskettuineina ja liian vähän vaatteita päällä, korealaisryhmät kameroineen ja jotenkin ihmeellisesti kaikki sopii yhteen vaikka ensi alkuun löysinkin kaiken tämän hieman ylitsepursuavaksi. Suuri osa saaren vieraista juhlii myöhään yöhön, mikä on mahdollistanut meille rauhalliset aamut tyhjällä rannalla, sanoinkuvaamattomista maisemista nauttien. Manu vuokrasi eilen aamulla ensi töikseen uimarenkaan ja tietenkin hän löysin ainoan vaaleanpunaisen sinisten ja keltaisten joukosta. Sen jälkeen herraa oli vaikeaa saada ylös vedestä.

Kohta kohti Krabia! PS. Kiitos äidillle! Olen viime vuosina pistänyt merkille kuinka äiti kantaa matkoilla mukanaan rullaa roskapusseja. Viimein otin esimerkkiä ja kuinka monelta epätoivon hetkeltä nuo pussit ovat meidät säästäneetkään, kun olemme vaihtaneet paikkaa puoli rinkallista märkiä ja hiekkaisia vaatteita matkassa. Kiitos maailmankaikkeudelle äideistä (ja vaaleanpunaisista uimarenkaista sekä paratiisisaarista)!