Tervetuloa Lakshmi!

Thamel, Kathmandu, Nepal

Kellon tasainen kilinä, lintujen laulu, satunnaiset ajoneuvojen torvien tööttäisyt ja aamuaurinko herättelevät kaupunkia uuteen päivään. Matkaa edeltävänä yönä meillä oli vaikeuksia saada unta, mutta jo puskiessamme rinkkojamme pieneen taksiin Kathmandussa oli edellisyön jännitys vaihtunut riemullisiin tunnelmiin. Olimme kotona!

Kaikkina kolmena Kathmandu- aamuna olen ollut aamuvirkku ja avannut silmät viiden maissa. Iltaisin Pokhara Peace kotiguesthousen sopivan kova patja ja ihanan paksu peitto (jollaisen luksuksen käyttämisestä ei voinut Thaimaassa edes haaveilla) houkuttelee nukkumaan jo yhdeksältä illalla. Tosin Tiharin juhlinta kaduilla paukkuvine papaatteineen, taivaalla sirisevine ilotulitteineen ja raikuvine laulantoineen hidastaa nukahtamista. Monsuunin jäljiltä sähköäkin tuntuu riittävän (Nepal tuottaa suuren osan sähköstä vesivoimalla) enkä ole kokonaiseen kolmeen päivään havainnut yhtään(!) sähkökatkosta, oho!

On tosi onnellista olla täällä. Manu ei ollut tällä kertaa niin hermostunut kotikonnuille palaamisesta kuin ensimmäsellä kerralla ja on selvästi ollut elementissään tavatessaan ystäviään ja sukuaan ja hyvä olo näkyy myös meidän väleissä. Itse olen saanut aikaa olla itsekseni, lukea kirjaa, tavata vanhoja ja uusia ystäviä, syödä daal baathia ja chilly ranskalaisia, kahvitella Annin kanssa ja paljon muuta. Olen itseasiassa ollut kiirettömällä tavalla kiireinen. Täällä on nepalituttujen lisäksi taas paljon vanhoja länkkärituttuja jotka palaavat Nepaliin aina uudelleen tai jotka asuvat suurimman osan ajastaan täällä. Lisäksi tutustuin lentomatkalla mahtavaan ukranalais-islantilaiseen Annaan ja hänen kanssaan paransimme toissapäivänä maailmaa muunmuassa Kiss from Zurich- kakun äärellä ja paikallisen marketin ihmispaljoudessa puikkelehtien.

Tihar/Diwali festivaali alkoi toissapäivänä ja jokapaikka on täynnä juhlatunnelmaa. Kauppojen ja kotien ovien edustoille on tehty toinen toistaan hienompia ja värikkäämpiä kuvioita toivottamaan jumalatar Lakshmi tervetulleeksi sisään. Lisäksi Thamelin keskusaukiolle on tehty valtavan kokoinen jumalkuva, kuin valtava katumaalaus, mutta sen tekemiseen ei ole käytetty maalia vaan jauhoja, papuja ja linssejä. Raju Dai valotti, että ihmiset käyttävät ensin öljyä saadekseen jauhon pysymään kuvion muodossa. Ovien pieliä koristaa joka paikassa keltaiset kukkapunokset ja iltaisin valaisee lukemattomat kynttilät. Ryhmät, pääasiassa lapsia mutta myös esimerkiksi Gandharba muusikoita, kiertää talosta taloon laulamassa ja soittamassa. Manu sanoi että laulajat toivottavat koteihin ja liikkeisiin hyvää onnea ja taloudellista menestystä (rahaa). Toivotuksen/siunauksen saaja puolestaan antaa laulajille rahaa. Vähän niinkuin meillä palmusunnuntaina kun virpojat kiertävät ovelta ovelle. Lakshmilta tosiaan pyydetään taloudellista menestystä ja näin ollen juhlavalmisteluissa ei säästellä eikä siunauksen antaja laulajia jätetä tyhjin käsin. Kaduilla ja ravintoloissa on esimerkiksi poikaryhmiä tanssimassa street dancea (ja miten jotkut heistä ovatkaan hyviä!) ja bändejä soittamassa. Tänään on vuorossa siskojen tika (siunaus, jossa laitetaan punaista väriä otsaan) veljille ja suurin osa pojista, Manu mukaan lukien, lähti aamulla kylälle tapaamaan siskojaan.