Toinen jalka Himalayalla, toinen tulvavesissa

Bangkok, Thaimaa

Kuten ehka huomaatte, joudun turvautumaan ensimmaista kertaa matkan aikana internet kahvilan palveluihin. Tama siis Bangkokissa, kaikkialta muualta on loytynyt ilmainen langaton yhteys. Lahes kuukausi Thaimaassa alkaa olla takana ja huomenna on aika jatkaa matkaa lahemmas Himalayan huippuja. Kuinka monta kertaa kuluneiden viikkojen aikana olenkaan saanut riemastua ihmisten pyyteettomasta ystavallisyydesta! Niin monta kertaa olen allistyeena katsonut laskua jossa on jatetty veloittamatta jotain mita olisi voitu veloittaa yhtaan huijaamatta (esim. yksi skootterivuokrapaiva) ja pyytamatta kateemme lyotyja langattoman verkon salasanoja seka vastaanottanut neuvoja jopa buisneksien pyorittajilta joilta en ole ostanut mitaan. Kuulostaa varmaan hullulta ihmetella moista itsestaan selvyytta, silla nainhan maailman tulisi toimia- vaan toimiiko se ja toiminko mina?

Matka etelasta Bangkokiin, noin 800 kilometria, kesti yhteensa noin 17 tuntia joista ensimmainen tunti kului ajaessa rundia Trangin keskustassa noin neljan korttelin alueella. Minibussinkuljettajamme seurasi selvasti listaa noudettavista turisteista joka oli tehty varausjarjestyksessa, ja jolla ei ollut mitaan tekemista reittisuunnittelun kanssa. Ajoimme guesthousemme ohi ainakin viisi kertaa. Seuraava tunti kului bussifirman tiloissa odotellessa ja kun vihdoin paasimme isoon VIP bussiin ja asettauduimme simme, jouduimme taas ulos ja odottamaan seuraavan bussifirman pihassa seuraavaa VIP bussia. Onneksi bussin jalkatila oli suuri ja penkit sai puoliksi makuuasentoon. Varauduin ilmastointiin pithihaisella paidalla ja sukilla, mutta niista ja penkilla odottaneesta pienesta (ja purkkamallisesta)viltista huolimatta palelin koko yon. Saimme kuitenkin molemmat myos vahan unta ja amulal olimme tyytyvaisia etta bussi oli perilla Bangkokissa vasta aamu yhdeksalta aamu viiden sijaan. Loysimme kohtuullisen guesthousin, laitoimme ilmastoinnin paalle, kavimme lampimassa suihkussa (mika se on?) ja nukuimme muhevat paivaunet. Muutenkin nama viimeiset paivat ovat kuluneet hieman jo toinen jalka Nepalissa. Mista tulikin mieleeni etta olemme tavanneet niin taalla Bangkokissa kuin etelan saarillakin ison nipun nepalilaistaustaisia burmalaisia. He puhuvat aidinkielenaan nepalia vaikka eivat ole koskaan astuneet jalallaan Nepalin maaperalle ja heidan perheensa saattaa olla asunut jo monen sukupolven ajan Burmassa. Mielenkiintoista- aion ottaa asiasta lisaa selvaa.

Eilen aamulla kavimme toistamiseen China townissa, talla kertaa tarkoituksena hakea Nepaliin viemisia. Palasimmekin sielta mukanamme pussillinen tekokukkahiusnipseja, hiusponpuloita ja valkoinen vauvanukke valkkyvine leikkilastenrattaineen. Jokilaiva oli tupaten taynna ja paatimme kavella Khao Sanille Grand palacelta. Kavelyn aikana ymmarsimme mista naissa Thaimaata vaivanneissa tulvissa oikein on kysymys. Monet joen vierustaa kulkevan kadun kaupoista olivat autioituneena veden vallassa, mutta toisissa kauppiaat sitkeasti jatkoivat bisnestaan. Pari turistia tinki buddhapatsaasta jalat polvia myoten tumman veden peittamina. Porttikonkien vierustat oli suljettu painavin sakein ja niista valtasi vetta isommalle kadulle valtoimenaan. Vasta eilen tajusin miksi Khao sanilla liikkeenharjoittajat muuraavaat melkein metrisia sementtiaitoja kauppojensa edustoille. Ensin ajattelin etta he haluavat pitaa varkaat loitolla tai ehka he ajattelevat asiakkaidensa haluavan harjoitella aitajuoksijoiksi, kunnes Manu valaisi minua etta talla tavoin tulvavesi ei paase kauppoihin sisalle nini helposti. Hyva Heidi! Thai ystavamme Rosy kertoi tanaan lahteneensa perheensa luo etelan Phukettiin tulvaa pakoon.

Manu on ylpea lettipaa ja huolehtii nyt etta hanen eilen laittamansa pikkuletit nayttavat hyvalta viela huomenna Kathmandussa (siksi han nukkuin viime yona lahes paa ilmassa). Tama paiva on ollut jonkinlaista valitilassa tasapainoilua, ei ole paikallista valuutta jaljella eika innostusta lahtea tutustumaan mihinkaan uuteen. Olis jo aamu ja paasis matkaan!